Sofyn vuosikokous ja Eerik Lagerspetzin esitelmä 14.3.2024

Sofy ry:n vuosikokous vuonna 2024 pidetään to 14.3.2024 klo 16.00.

Paikka: Helsingin yliopisto, oikeustieteellisen tdk:n tiedekuntahuone P545 (Tiedekuntahuone), 5. kerros, Porthania (Yliopistonkatu 3, Helsinki).

Kokouksen jälkeen professori Eerik Lagerspetz pitää vuosikokousesitelmän otsikolla ”Luovuttamaton vapaus”. Lagerspetzin esitelmä alkaa klo 17.00, tai vuosikokouksen pitkittyessä välittömästi kokouksen päätyttyä.

5. kerroksen lasiovet saattavat olla lukossa. Suosittelemme saapumaan viimeistään 15.55 (tai 16:55 jos tulette vain kuulemaan esitelmän), jotta ehdimme hakemaan osallistujat ovelta.

Aulis Aarnio in memoriam

Sofy julkaisee oheisen professori Kimmo Nuotion laatiman Aulis Aarnion muistokirjoituksen.

Aulis Aarnio oli syntynyt vuonna 1937 ja hän menehtyi vuoden 2023 syyskuussa. 

Jo Otto Brusiin oli koetellut kansainvälisiä kenttiä oikeusteorian saralla, mutta vasta Aarnio rakensi itselleen määrätietoisesti keskeisen aseman jo suhteellisen nuorella iällä verkottuen ikäpolvensa tärkeimpien tutkijoiden kanssa. Aarnio eteni oikeus- ja yhteiskuntafilosofian maailmanjärjestön IVR:n presidentiksi ja toi järjestön kongressin Helsinkiin kesällä 1983. 400 johtavaa alan harrastajaa, joukossa myös nelisen opiskelijaa, piti kokoustaan aurinkoisen elokuisen viikon Finlandia-talon juhlallisissa puitteissa. Saimme kuulla muun muassa Joel Feinbergiä ja Georg Henrik von Wrightiä.

Aarnion akateeminen tausta oli siviilioikeudessa. Sain 1980-luvun alussa seurata opiskelijana hänen perhe- ja jäämistöoikeuden luentojaan. Aarnio erottui edukseen Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan silloisista opettajista. Opiskelijaan teki suuren vaikutuksen se osaaminen, jolla hän pystyi vapaasti kertoen avaamaan aihealueen sääntelyn taustoja. Hän tuntui ymmärtävän yksittäisten lakinormien sisällön vastaansanomattoman syvällisesti ja monipuolisesti. Luentotauolla hän jäi opiskelijoiden kanssa keskustelemaan lisää siitä, mistä kukakin oli kiinnostunut. Hän oli läsnä ja saapuvilla. Hänellä oli opettajan taito ja kutsumus.

Aarnio oli siihen aikaan todellakin jo lyönyt itsensä läpi myös oikeusteoreetikkona. Filosofista sivistystä hän oli ammentanut muun muassa arvostamansa Georg Henrik von Wrightin ajattelusta. Esimerkiksi varhaisessa teoksessa Laki, teko ja tavoite (1975) on nähtävissä vahvaa von Wrightin vaikutusta. Analyyttisen filosofian piirissä tekojen selittämisen ja ymmärtämisen kysymykset olivat nousseet keskeisiksi, kun jälkiwittgensteinilaisuuden hengessä kiinnitettiin erityistä huomiota kieleen ja kielen mahdollisuuksiin, ja kun tieteenfilosofisesti oltiin sallivampia kuin empirismiin päätyneessä edeltävässä vaiheessa. Von Wright oli Aarniolle tärkeä inspiraation lähde, sillä hänen ajattelustaan saattoi löytää paljon erilaista oikeusteoreettisesti ja oikeusfilosofisesti kiinnostavaa, ja se avasi tien myös Ludwig Wittgensteinin filosofian suuntaan. Tämä linkki kansainvälisesti hyvin tunnettuun von Wrightiin takasi myös sen, että Aarniota kuunneltiin.

Aarnio oli erityisen kiinnostunut oikeudellisesta tulkinnasta sellaisena kuin tuomioistuimen sitä tuli harjoittaa. Alf Rossin realismin ja ennusteteoriat hän torjui uskoen, että oikeusteorialla olisi annettavaa, kun kehitellään vastauksia ratkaisijan kohtaamiin kysymyksiin. Aarnio oli etsijä, joka kokeili yhdistellä vaikutteita eri suunnista. Dworkinlainen teoretisointi vei hänestä uskon oikeustieteen mahdollisuuksiin liian pitkälle. Herkules-tuomaria ei tarvinnut olettaa. Uusretoriikkakin sai huomiota, kun hän pohti perusteluiden vakuuttavuuden kysymystä. Hyväksyttävyys loi yhteyden arvoihin ja etiikkaan. Aarnio piti peruslinjat selkeinä filosofoiden ja teoretisoiden aidon analyytikon tapaan. Liitutauluille syntyi kaavioita. Marxilaisuus ei häntä inspiroinut. Myöhemmin hän torjui esimerkiksi feministiset oikeuskritiikit ja jälkimodernit filosofoinnit. Puheelle eläinten oikeuksista hän ei lämmennyt lainkaan. 

Aarnion kiinnostuksen taustalla oli aito huoli siitä, millaisin tavoin oikeuden suuria aiheita lähestyttäisiin. Ainoastaan argumentaatioteorian avulla voitiin hänen mukaansa tuoda lisävalaistusta aiheeseen ja vastata kansalaisten oikeusturvaodotukseen. Aivan olennaista oli, etteivät puhtaat auktoriteettiperusteet voineet olla kestäviä eivätkä ohjata kotimaista lainkäyttöä. Kelseniläinen formalismi puolestaan ohitti oikeuden yhteiskunnalliset tehtävät. Oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa tuli kohdata yhteiskunnan taholta nousevat haasteet. Oikeusteorian tulisi välttää irralliset teoriakiemurat ja asettua nöyrästi palvelemaan lainopin ymmärtämistä. Liian kumouksellisia aineksia Aarnio vierasti ajattelussaan. Ilmeisesti 1970-luku oli tarjonnut niistä riittämiin esimerkkejä. 

Vielä 1980-luvulle asti ratkaisujen perustelut olivat oikeuskäytännössä usein hyvin kehnot. Näyttöratkaisuja perusteltiin tavallisesti ”On katsottava” -muotoiluilla, eikä oikeudellisia tulkintoja juurikaan perusteltu sen kummemmin. Vastaavaa näkyi siitä, että hallituksen esitykset usein lähinnä toistelivat esitettyjä lainkohtia toisin sanoin. Tuomioistuinratkaisuissa selostavat pöytäkirjaosat hallitsivat. Korkein oikeus ei vielä tuolloin ollut ennakkopäätöstuomioistuin, eikä hovioikeuksien ratkaisuja pidetty senkään vertaa ennakkopäätöksinä. Finlexin tuloa saatiin odottaa vielä vuosikymmenen, joten oikeuskäytännöstä etsittiin tietoa kirjastojen hyllyiltä, jos etsittiin.

Analyyttisesta filosofiasta samoin kuin hermeneutiikasta vaikutteita saaneen Aarnion oikeusteorian peruspuitteet koskivat näitä tulkinnan ja soveltamisen kysymyksiä. Oikeusteorian käytännöllinen merkitys oli siinä, että se saattoi suunnata oikeudellisia ratkaisijoita kehittämään ratkaisun perusteluita vastatakseen paremmin yhteiskunnalliseen oikeusturvaodotukseen. Mielivallan välttäminen, ratkaisujen ennakoitavuus ja kansalaisten kunnioituksen ansaitseminen olivat siinä olennaista. Aarnio näki hyvin sen, että tuomioistuimet käyttivät merkittävää valtaa, ja tuo valta tuli saattaa kontrollin piiriin. Oikeusteoreettinen ja oikeustieteellinen lainopillinen tutkimus laajemminkin asettuivat tässä kehikossa palvelemaan yhteiskuntaa, koska ilman juridisen koulutuksen ja sen mukanaan tuoman oikeudellisen ajattelun apua oli turha edes haaveilla siitä, että oikeusturvaodotus saattaisi toteutua. 

Aarnion uran huippuhetket ajoittuivat siihen, kun myös kansainvälisissä oikeusteoreetikkopiireissä suunnattiin huomattavaa kiinnostusta näihin kysymyksiin. Voi vain mainita esimerkiksi Neil MacCormickin Edinburghista, Robert Alexyn Kielistä ja Aleksander Peczenikin Lundista. He kukin veivät tätä tutkimusta eteenpäin omalla sarallaan. Aarnion kotimaiselle yleisölle suunnattu Laintulkinnan teoria vuodelta 1989 muodosti eräänlaisen kulminaatiopisteen. Siihen hän tiivisti monenlaisista aineksista kaiken siihen mennessä pohtimansa. Oikeudellisten ratkaisujen laadun kehittyminen oli jo saatu liikkeelle, oikeusteorian opetus palveli myös teoreettisen lainopin tutkimuksen vahventumista, ja kotimainen oikeustieteemme oli perusteiltaan vahventunut. 

Samaan aikaan kuitenkin oikeudellinen muutos harppoi eteenpäin. Julkisoikeuden teoreetikot nousivat kuvaan mukaan. Suomi liittyi ensin Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja sen jälkeen ensin Euroopan talousalueeseen ja vuonna 1995 Euroopan unioniin. Kävimme myös lamassa. Kotimaisen lainsäädännön uudistustarpeet olivat huomattavia. Vaikka Aarnion esittämät mallit laintulkinnasta edelleen olivat hyviä lähtökohtia, syntyi tarvetta laaja-alaisempaan oikeusteoriaan, joka kykenisi ottamaan haltuun oikeudellisten muutosten laajempia merkityksiä. Kriittisessä oikeustutkimuksessa riitautettiin oikeusteorian tehtävä oikeuttaa tuomioistuimissa tapahtuva vallankäyttö. Martti Koskenniemi teoretisoi kansainvälisen oikeuden perustavia ristiriitoja. Kaarlo Tuorin Weber- ja Habermas-piirissä perehdyttiin kriittiseen yhteiskuntateoriaan. 

Aarnio oli itse siirtynyt Tampereelle, mikä jätti oikeustieteellisissä tiedekunnissa enemmän tilaa muille teoreetikoille ja suuntauksille. Hänen suurin kiinnostuksensa oikeusteoriaa kohtaan ainakin aavistuksen hiipui, kun uusi kiinnostus, historiallisten romaanien kirjoittaminen, vaati huomiota. 2000-luvun alussa Aarnio aloitti kansainvälisen Tampere Klubin toiminnan. Klubin kutsutilaisuuksiin osallistui merkittäviä tutkijoita eri aloilta. Klubi kuvasti hyvin myös hänen toimintatapaansa. Hän halusi määritellä agendat ja olla tapahtumien keskipisteessä.

Vaikuttaa siltä, että Aarnio jonkin verran kipuilikin suhtautumisessaan oikeustieteen kehitykseen ja sen uusiin tehtäviin. Hän taisi lähettää muutamia myllykirjeitäkin, kun koki perintönsä olevan vaarassa. Vanhan mestarin ei ollut aivan helppoa löytää paikkaansa uudessa ympäristössä. Suuren tammen alta ei kasvanut toista samanmoista.

Vuodelta 2006 oleva Tulkinnan taito – ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta on tärkeä teos siinä, että Aarnio reflektoi tieteellistä uraansa ja kertoo saamistaan vaikutteista aikaisempaa avoimemmin. Samalla hän osoittaa myös seuranneensa aikaansa ja kommentoi esimerkiksi perusoikeusmyönteiseen laintulkintaan liittynyttä keskustelua. Teos on hengeltään sovitteleva, ikään kuin Aarnio olisi eräänlaisen sisäisen kamppailun myötä valmis nyt näkemään ainakin jonkin arvon sellaisissakin kehittelyissä, joita vastaan hän oli aikaisemmin pikemmin kriittisesti polemisoinut.      

Aarniolais-peczenikläinen oikeuslähdeoppi, jossa oikeuslähteitä jaettiin velvoittavuutensa mukaan, vaati ilman muuta päivitystä. Tähänkin hän oli valmis.

Vuonna 2010 julkaistussa teoksessaan Luentoja lainopillisen tutkimuksen teoriasta Aarnio pohti oikeuden muutosta ja näköaloja tulevaisuuteen. Hän korosti edelleen lakimiesten ( – tulisi varmaan puhua nykyään juristeista) ammatillisen vastuun olevan ytimeltään perusteluvastuuta. Se tehtävä on muuttumaton. Mutta oikeuslähdeoppi sen sijaan on joutunut muutoksen tilaan. Oikeuslähdeoppien tulevaisuuteen kuuluu polysentria, niiden hajaantuminen oikeusalakohtaisesti tai jopa ongelmakohtaisesti. 

Olaus Petriä ahkerasti lainaillut Aarnio uskaltaa teoksen lopussa ryhtyä hiukan jo saarnamieheksikin. Tärkeintä olisi, että jokainen juristisukupolvi sisäistää ammatin vaatimat eettiset ja moraaliset vaatimukset samoin kuin ymmärtää sen, että oikeus on yhteiskunnallinen ilmiö. 

Vaikka Aulis Aarnio ponnisti analyyttisen filosofian perinteestä, hänenkin tuotantonsa voi sijoittaa osaksi yhteiskunnallista ja tarvittaessa myös kriittistä näkemystä oikeudesta ja oikeustieteestä, joka on ollut kotimaisille oikeusteoreetikoille sangen tunnusomainen Hannu Tolosesta Juha Karhuun ja Kaarlo Tuoriin. Nämä yhteiskunnalliset uudistavat ja kriittiset piirteet ovat varmaankin olleet erityisen havaittavia siihen aikaan, kun Aarnion kiinnostus argumentaatioteoriaan ja lainopin teoriaan 1970-luvulla yleisemmin virisi. 

Haluaisin nähdä Aarnion edustaman ajattelun vaikutusta siinä, että tuomioistuinten ratkaisukäytännöt myös aidosti kehittyivät. Nykypäivänä on selvyys, että auktoriteettiperustelut eivät riitä. Samalla kun argumentaatioteorian merkitys on tullut osoitetuksi ja ymmärretyksi, oikeastaan Aarnion esille nostamat kysymykset ovat myös uudestaan ajankohtaisia. Tekoäly haastaa autenttisuuden, hybridivaikuttaminen totuuden, eliitinvastainen populismi nousee tiedettä ja asiantuntijatietoa vastaan sen eri muodoissa. Etäännymme diskurssietiikan aikanaan antamista ideaaleista. Yhteiskunnan ja ihmiskunnan tulevaisuus on kiinni siitä, pystymmekö toimimaan yhdessä ja järkevästi edes suurimpien haasteidemme edessä. 

Aarnio oli mukana Oikeus-lehden ja Oikeustiede – Jurisprudentia -vuosikirjan  perustamisessa vaikuttaen, että oikeustieteen julkaisukanavat uudistuivat.

Suomen oikeusfilosofinen yhdistys Sofy ry, joka toimi IVR:n kansallisena osastona, oli luonnollisesti hänen lempilapsensa.

Käytännöllisen luonteensa vuoksi Aarnion opit ovat erityisen hyödyllisiä oikeustieteen opiskelijoille ja nuorille tutkijoille, koska ne avaavat reittejä oikeuden ja oikeustieteen ikuisiin peruskysymyksiin. Kun perusasiat ovat hallussa, on mahdollista edetä erilaisiin muihin mahdollisiin suuntiin ja kysymyksenasetteluihin. Tai sitten jatkaa siitä, mihin Aarnio pääsi.

Kimmo Nuotio

Sofy ry:n opiskelija-ja mentoripalkinnot 2023

Suomen oikeusfilosofinen yhdistys Sofy ry etsii parasta oikeusfilosofista opinnäytetyötä opiskelijalta, joka valmistui tai valmistuu maisteriksi vuonna 2023. Opinnäyte voi olla varhaisemmaltakin ajalta koska määräävää on opiskelijan valmistumisvuosi. Oikeusfilosofia on tässä ymmärrettävä laajasti, yhdistyksen monitieteisen luonteen mukaisesti. Keskeistä on opinnäytteen aihe eikä opiskelijan pääaine. Ehdotuksen palkinnonsaajaksi esittelee Sofyn hallitukselle palkintolautakunta, johon tänä vuonna kuuluvat Iiris Tuomela ja Harri Karpén.

Palkintolautakunta pyytää ilmoittamaan palkintoehdotuksia 1.2.2024 mennessä osoitteeseen info@sofy.fi. Ehdotukseen on hyvä liittää itse tutkielma (tai linkki siihen), tieto sen arvosanasta sekä arvostelulausunto, mikäli mahdollista.

Lisätietoja löytyy täältä:

Sofy jakaa seuraavassa vuosikokouksessaan myös Vuoden mentori 2023 -palkinnon. Onko sinulla mielessäsi henkilö, joka ohjaa nuorempia kollegoitaan, kommentoi käsikirjoituksia, auttaa hakemusten tekemisessä, kirjoittaa suosituksia, jne., mutta jonka tärkeä työ muiden hyväksi jää usein huomaamatta? Ehdota sopivaa henkilöä Vuoden mentori -tunnustuspalkinnon saajaksi lyhyiden perustelujen kera 1.2.2024 mennessä osoitteeseen info@sofy.fi. Henkilön tulee edustaa oikeusfilosofiaa tai -teoriaa (väljästi ymmärrettynä.) Sofyn hallitus valitsee palkinnon saajan. Lisätietoja täältä:

Aulis Aarnio (1937 – 2023)

Suomalainen oikeusfilosofia ja Sofy ry on kokenut suuren menestyksen. Niin kansainvälisesti kuin kotimaassa suuresti arvostettu oikeusfilosofi Aulis Aarnio menehtyi 28.9.2023. Sofy suree Aarnion poismenoa ja kunnioittaa hänen muistoaan myöhemmin asiaankuuluvasti.  

SYMPOSIUM 9th of October 2023 BIODIVERSITY AND ANIMAL LAW: CHALLENGES AND SYNERGIES

Organized by Helsinki Animal Law Centre & Research Group on Rights of Nature and Animal

Aika ja paikka: 9. lokakuuta, Helsingin yliopiston päärakennus luentosali U3032/Zoom.

Sofy ry on mukana tukemassa lokakuussa järjestettävää symposiumia, jossa käsitellään ajankohtaisia luonnon monimuotoisuutta ja eläinten oikeuksia koskevia teemoja.

Lisätietoa tapahtumasta: https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/animal-law-centre/biodiversity-and-animal-law-symposium

Dear Sofy members,

You are welcome to join the Biodiversity and Animal Law Symposium on the 9th of October 2023. The event is free, in hybrid format, and open to all.

Co-organized by the Research Group on Rights of Nature and Animals and the Helsinki Animal Law Centre, this symposium will have experts in the fields of both biodiversity and animal law present and discuss the most important themes in these fields, with a keynote by Professor Afshin Akhtar-Khavari. The format is adapted to inspire lively discussions: with the speakers commenting on each other’s presentations, and more than enough time for Q&A (please see the programme attached).

Please see the the website for details. To register, please fill in the form. As this is a hybrid event, we are asking you to indicate whether you will participate in person or online. We will send you the venue details/zoom link later.

For more information: https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/animal-law-centre/biodiversity-and-animal-law-symposium

Keskustelutilaisuus rikosoikeuden filosofiasta ja itsemääräämisoikeudesta

Aika ja paikka :to 30.3. klo 17-19

Helsingin yliopisto, oikeustieteellisen tdk:n tiedekuntahuone P545, 5. kerros, Porthania (Yliopistonkatu 3, Helsinki; kannattaa saapua hieman etuajassa paikalle, sillä 5. kerroksen lasiovet saattavat olla lukossa)

Tilaisuuteen on mahdollista osallistua myös etänä Zoomin kautta:

https://helsinki.zoom.us/j/67148430067?pwd=VXdpeTJRcEh6SXM3Njkvd2E0TGlpQT09

Meeting ID: 671 4843 0067
Passcode: 604062

Tilaisuus liittyy kahteen hiljattain ilmestyneeseen kirjaan, joiden tekemisessä sofylaisia on ollut aktiivisesti mukana:

Tilaisuudessa kirjojen päätoimittajat esittelevät ensin teoksia. Sen jälkeen kuullaan alustus yliopistonlehtori Kati Niemiseltä. Tämän jälkeen on vapaata keskustelua.

Sofy ry:n vuosikokous

Sofy ry:n vuosikokous on to 30.3.2023 klo 16.00.

Paikka:Helsingin yliopisto, oikeustieteellisen tdk:n tiedekuntahuone P545, 5. kerros, Porthania (Yliopistonkatu 3, Helsinki)

5. kerroksen lasiovet saattavat olla lukossa. Suosittelemme saapumaan viimeistään 15.55, jotta ehdimme hakemaan osallistujat ovelta.

Kokoukseen on mahdollista osallistua myös etänä Zoomin kautta: https://helsinki.zoom.us/j/67148430067?pwd=VXdpeTJRcEh6SXM3Njkvd2E0TGlpQT09

Meeting ID: 671 4843 0067
Passcode: 604062

Kokouksen esityslista löytyy täältä.

Seminar in commemoration of Ari Hirvonen 25.8.–26.8.2022: Conference location and accommodation

The conference is held in two locations in Helsinki:

The walking distance between the two venues is 2,5km, and there are several hotels in between them. No hotel reservations have been made for the conference guests, but a discount is available in two hotels:

  • Nearby Hietsun paviljonki, Hotel Helka 12% discount on the daily rate of a room for any nights between 23.8. and 27.8., when reservations are made at the Hotel’s own website, using a discount code AH22. The regular price for 1 person room, including breakfast and sauna, at the moment is between 143€ and 188€.
  • Next to the Porthania, GLO Hotel Kluuvi offers a 20% discount on the daily rate of a flexible room with breakfast, for any nights between 24.8. and 27.8., when reservations are made at the Hotel’s own website, using a discount code PROARI. .

Registration open: Spanish-Finnish Seminar in Legal Theory, June 28-30, 2022

The Faculty of Law of the University of Helsinki, in collaboration with the Law School of the University of Eastern Finland (UEF), the University of Alicante and the Finnish Association for the Philosophy of Law (SOFY) will arrange the VIII Spanish-Finnish Seminar in Legal Theory in Helsinki on 28th–30th June 2022. The seminar will be held at the premises of University of Helsinki (Metsätalo building). The language of the seminar will be English. There will be no attendance fee.

Keynote speakers: Aulis Aarnio, Minna Gräns and Jesus Vega Lopez

The registration is now open.

Preliminary programme

Sign up here

Lecture: ”Legal Personhood in European Privacy Protection”, Susanna Lindroos-Hovinheimo, March 28

Susanna Lindroos-Hovinheimo will deliver a lecture based on her recent book Private Selves: Legal Personhood in European Privacy Protection (Cambridge University Press 2021).

Private Selves

Time: March 28, 2.30pm-4pm
Place: Helsinki Collegium for Advanced Studies, Common Room (Fabianinkatu 24 A, third floor) / Zoom
Registration ends on March 28, 8am.

Abstract: Legal Personhood in European Privacy Protection

This paper analyses the philosophical foundations of privacy rights drawing on Foucault, Rancière and Nancy. The key question concerns what it means to be a person according to EU privacy law. In difficult cases, the European courts face the ungrateful task of outlining various aspects of a private person in the connected, digitalised and globalised world. There is no unambiguous definition of privacy to be found in European law or in political philosophy, and the openness of the concept makes it such an interesting instrument in legal regulation. As a result, European case law offers compelling material that can be studied as one index of legal constructions of personhood. The study shows that the legal subject is often understood in European privacy law according to individualistic views of personhood. This is the main critique put forward in the analysis. The paper will also consider alternatives to the individualising tendencies that are present in current privacy and personal data regulation.

All are welcome to the event.

Sign up here: https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/116583/lomake.html

The talk will be followed by the annual meeting of the Finnish Society for Legal Philosophy (Sofy ry) at 4.15pm.